Yksi yö jouluun

Kodissa tuoksuu kinkku, puhdas pyykki, kynttilät ja glögi. Vatsa on killillään anopin joulupöydän jälkeen. Lilja nukkuu, on ihanan hiljaista. Lahjat on kaikki kääritty papereihin, ja osa käyty toimittamassa rakkaimmille, joita emme aattona nää. Joulukalenterista on enää yksi luukku avaamatta. Nyt saa joulu luvan astua ovesta sisään! Itse olen vähän kipeänä, mutta onneksi nyt on aikaa keskittyä myös rauhoittumiseen  ja lepäämiseen.  Huomenna aamulla käymme saunassa ja syömme joulupuuroa, päiväunien aikaan siirrymme sukulaisiin. Toivotan teille jokaiselle oikein ihanaa joulua, syökää hyvin ja nauttikaa. Jenni Vartiaisen "Tule meille jouluksi"- biisin tahdittamana siirryn sohvannurkkaan glögilasini kanssa.

Rakkaudella,
Anni 

Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan...

Missä olet joulumieli? Missä olet lumi? En ole edes huomannut kiinnittää huomiota soiko kaupoissa joululaulut! Liekö siksi ettei fiilis ole tippaakaan jouluinen! Tämän päiväiset joulumarkkinatkaan eivät tuntuneet nimensä veroisilta. Vaikken talvesta niin kauheasti pidäkään, niin kyllä tässä vaiheessa vuotta soisi jo pakkasta ja valkean maan. Vaan ei,märkää ja kuraa. Maa taisi olla valkoisena jopa yhden päivän! Josko jouluaattona sitten... Toivoa on! 

Meillä on tällä viikolla itketty taas korvia, ja  näin ollen valvottu. Marraskuussa todettu korvatulehdus ei ole vieläkään parantunut  emmekä ole saaneet terveen papereita. Itse en kauheasti pidä antibioottien jatkuvasta syöttämisestä (kukapa pitäisi), ja nyt meillä sitten vedellään jo kolmatta kuuria. Lisänä tällä kertaa kortisoni. Enää ongelmana ei ole varsinaisesti tulehdus, vaan korvien märkiminen. Tähän pitäisi kortisonin tuoda toivottua helpotusta. Tammikuussa meillä on aika korviin erikoistuneelle lääkärille, ja todella toivon että korvat ovat tuolloin puhtaat. 

Maistiaisia Liljan 1v.-kuvista.

...ja toinenkin! 

Ensi viikko on melkoista hulinaa, ja melkein jokaiselle päivälle on kalenteriin tehty merkintöjä. Sitten saakin ansaitusti huilata, ja nauttia perheestä ja ruoasta! 

Tsemppiä joulukiireisiin niille,joilla niitä on. 

-Anni 

11.kohdan haaste

Kylläpäs nyt haaste-postauksia satelee! Salla OlliE.- blogista heitti minulle tämän, ja tottahan toki sen toteutan! Samanmoisen olen kerran jo aiemmin tehnyt, mutta miksipä ei uudestaakin. Elikkä..

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

 11.faktaa minusta: 

1.Pelkään pimeetä. Olen katsonut aivan liikaa kauhuleffoja ja jännäreitä, koska pienessä mielessäni kuvittelen kaikkea ei niin kauhean mukavaa. Yksin asuessani olen saattanut toisinaan nukkua jopa lihaveitsi sänkyni alla, säälittävää.

2.Saan näppylöitä leivänmuruista ja maitotahroista. Pitäisi joskus ehkä laskea miten usein vuorokaudessa pyyhin keittiön tasoja. 

3.Tulevaisuudessa haluan toisen lapsen, mutta raskaus pelottaa.

4.Olen hirveä itkupilli.

5.Homejuusto on ihan älyttömän hyvää, ja voisin helposti syödä koko paketin kerralla. Olen pitänyt siitä ihan pienestä asti. 

6.Tatuoinnit ovat minun juttuni, ja haluaisin niitä lisää. Muutamaa vanhaa voisi myös vähän fiksailla.

7.Minulla täytyy aina olla vähintään kolmea eri huuhteluainetta kaapissa, ja useampi pullo. Kaupassa vietän aikaani niitä haistellen, ei tulisi kuuloonkaan ostaa mitään mitä en ole ensin tuoksutellut. Taidan pelätä sen loppuvan kauppojen hyllyistä. 

8.Näen toisinaan enneunia.

9.Jouluruoka on maailman parhainta. 

10.En osaa käydä hautausmaalla, viimeksi eilen mietin että miksen. Olen kuitenkin päättänyt opetella, ja tehdä siitä tavan. 

11.Palaan alkuvuodesta töihin, ja se jännittää. 

 Sallan esittämät kysymykset: 

1.Paras luonteenpiirre sinussa? 

-Väittisin omaavani melko hyvän empatiakyvyn.

2.Entä huonoin? 

-Tempperamenttisuus. Kiihtyvyys nollasta sataan tapahtuu silmänräpäyksessä.

3.Mitä ottaisit autiolle saarelle mukaan?

-Täytyy sanoa että inhoan tätä kysymystä! Joka toisessa gallupissa kysytään samaa. Tulentekovälineet nyt vaikkapa ainakin.

4.Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? 

-Puoliksi täynnä.  

5.Parasta joulussa? 

-Läheiset ja hyvä ruoka. 

6..Mieluisin joululahja-toive? 

-Kalevalan äiti-lapsikoru. Mutta sanottakoon, että en odota mitään enkä ole pettynyt jos toiveeni ei toteudu.

7.Onko sinulla omituisia pakkomielteitä? Mitä? 

-Kaupoissa ei saa ikinä valita etummaista tuotetta. 

8.Mistä blogisi kertoo? 

-Pienen tytön ja hänen perheensä elämästä ja ihan vaan arjesta.

9.Jos saisit päättää,mikä supersankari olisit? 

-Voisin olla Harry Pottereista Hermione, jos se lasketaan. 

10.Paheesi? 

-Leivonnaiset. 

11.Luetko haastajan blogia? Mikä siinä on parasta/kurjinta? 

-En lue, mutta ajattelin alkaa läpikäydä postauksia. Ties vaikka sitten liittyisin lukijaksi.


Minun kysymykseni haastetuille: 

1.Mitä onnellisuus on sinulle, mitä siihen vaaditaan? 
2.Tärkeintä joulussa? 
3.Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen? 
4.Suurin haaveesi? 
5.Mitkä luonteenpiirteet ihmisissä ärsyttävät sinua? 
6.Saako rahalla rakkautta? 
7.Mistä pidät itsessäsi eniten? 
8.Mieleenpainuvin hetki elämässäsi? 
9.Kesä vai talvi?
10.Tulevaisuuden suunnitelmiasi? 
11. Uskotko yliluonnolliseen? 


Haastan: 

http://kallioilla.blogspot.fi/
http://itsyourstoryy.blogspot.fi/
http://tiitutiiakatriina.blogspot.fi/ 
http://pienenpojanhaaveet.blogspot.fi/ 
http://tinytattoomonster.blogspot.fi/ 
http://mbabysteps.blogspot.fi/ 
http://mina-sina-ja-han.blogspot.fi/ 
http://manniina.blogspot.fi/ 
http://juttakatariina.blogspot.fi/ 
http://onnieituleetsien.blogspot.fi/ 
http://crybabysblog.blogspot.fi/ 

Minun Reettani

Oltaisiinkohan eletty tammikuuta, kun tuttavamme lisäsi minut pitämäänsä mammaryhmään facebookissa. Äidit lastensa kanssa treffailivat melko säännöllisesti toistensa luona, ja välillä muutama kyseli neuvoja mieltä askarruttaviin kysymyksiinsä lastenhoidosta. Yhtenä kertana lueskellessani kyseisen ryhmän tekstejä, tajusin että eräs toinen ryhmäläinen oli saanut esikoisensa täysin samana päivänä kuin minä! Kommentoin tietysti kyseiseen julkaisuun asiasta heti sen oivallettuani. Aloimme kirjoitella keskenämme, ja muutamien viestien jälkeen sain selville että hänen poikansa oli tasan 18 minuuttia Liljaa nuorempi, ja että hän muisti nähneensä minut sairaalassa. Itse en muistanut häneen törmänneeni, mutta ihmekkös tuo, koska koko sairaala-aika mentiin vähän kuin sumussa ja vauvaa ihmetellen. Useita päiviä kestäneiden viestittelyjen jälkeen sovimme treffit, lähdimme vaunulenkille. Hiljaista hetkeä ei todellakaan tullut, vaan molempien suut kävivät minkä kerkesivät. Huomasin heti miten helppoa ja luontevaa toisen kanssa oli jutella! Aloimme nähdä tiiviimmin, ja huomasin että yhä vaan useammin ja useammin käännyin tämän naisen puoleen asiassa kuin asiassa. Hänestä oli tullut ystävä, minun Reettani.
Olen ihan kauhean kiitollinen tuosta ihmisestä, ja että lasten myötä olemme tutustuneet toisiimme. Reetta on minulle sellainen sanoisinko, henkireikä. Jos päivän mittaan ei ole toisesta kuullut pihaustakaan, on viimeistään illalla laitettava toiselle viestiä ja kyseltävä kuulumisia. Tukeudutaan toiseen niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Huumori on samanlaista, yhtä huonoako kenties? Joka tapauksessa, tuo nainen on minulle ihan mahdottoman tärkeä. Kiitos että olet.


Reetalle,
Anni

Tule joulu kultainen

16 yötä jouluun, joko teihin on iskenyt tuo kuuluisa joulustressi? Itselleni ei, eikä toivon mukaan iskekään. Joulun pitää minusta olla kiireetöntä, perheen kesken rauhoittumista. Tänä vuonna ei meillä valmistu laatikot vielä itse, josko ensi vuonna jo äiti alkaisi opetella! Oma kinkku tosin paistetaan, iskä ei pärjäisi ilman. Jouluruuhka ja väenpaljous kaupoissa ei ole minun juttuni, siksi mielelläni välttelenkin edellämainittuja. Joululahjat on melkeinpä kaikki hankkimatta, mutta valmiiksi mietittyinä. Tykkään antaa käytönnöllisiä lahjoja, ja myös itse saada sellaisia. Kaikki ylimääräinen pikkukrääsä on yliarvostettua, ja olenkin sanonut monesti esimerkiksi pikkuveljilleni, että eivät hankkisi mitään. Taisin toiselta saada 16-vuotiaana kissa-aiheisen värityskirjan.. No, ajatus tärkein!  Useampaan otteeseen on kyselty lahjatoiveita, joten päätinkin esittää ne kirjallisina. Olkoon tämä postaus suunnattu Joulupukille niin Liljalta, kuin äidiltäkin! Lilja saa toivoa ensin; 

1.Pulkka,tänä talvena olen jo riittävän iso tyttö siihen.

2.Kurahousut- ja hanskat, ettei ulkoilu  olisi säästä kiinni. Pehmeät paketit on kivoja!

3.Leikkikeittiö (olen kyllä kuullut äidin ja isän kuiskivan sellaisesta...), se on paras juttu Hauskiksessakin! 

Ja sitten äidin vuoro;

1.Kuntosalikortti, tämä ei taida vaatia perusteluja.

2.Orkidea, valkoisen kaveriksi sopisi violetti. 

3.Kalevan äiti-lapsikoru, kauan haaveiltu joten se on tottakai toiveissa.

Aamupalan jälkeen käytiin pihalla leikkimässä lumessa koko perhe. Lilja ei sen koommin lunta ihmetellyt, häntä kiinnosti vain tepastelu pihalla. Meillä kävellään jo hienosti, ulkona kenkien kanssa vielä vähän horjahdellaan. Pitänee entistä enemmän vain totutella kenkiin sisälläkin. Helpottaa kummasti kun toinen liikkuu omin jaloin, eikä aina tarvitse kantaa. Toki kiirettäkin myös riittää, Lilja pitää meidät kyllä valppaina! 

-Anni 

Haaste vol2.

Sain haasteen Minä,sinä ja hän- blogista. Haasteessa pyydetään kertomaan kymmenen asiaa, jotka piristävät mieltä tähän aikaan vuodesta. En edes listaa Liljaa tähän tällä kertaa, se olisi jo liian ennalta arvattava vastaus! Vastaukseni eivät ole minkäänlaisessa "arvojärjestyksessä", vaan aivan satunnaisesti listattuina.

1. Ensimmäisenä tästä vuodenajasta tulee mieleen pimeys, ja sitä vastaan kapinointi, elikkä KYNTTILÄT. Tykkään kauheesti erilaisista lyhdyistä ja kynttiläasetelmista, ja niitä täytyykin ripotella tottakai ympäri asuntoa ja terassille. 

2. Raksu. Ihan vaan pelkkä tekstari kesken työpäivän tänne kotijoukoille muistutukseksi miten meitä rakastaa, kivaa. 

3. Villasukat, koska varpaat on aina jäässä. 

4.Sauna, tarvitseeko edes perustella? 

5.Heittäytyminen sohvalle viltin alle glögimuki/viinilasi kädessä kun koko talo on ihan hiljainen.

6.Ystävät, ilman heitä en pärjäisi mitenkään. 

7.Viikonloput perheen kesken. 

8.Jokaisessa naisessa asuu pieni pinnallisuus, myös minussa. Shoppailu piristää aina! 

9.Nauraminen niin että vatsaan koskee. 

10.Pujahtaminen juuri vaihdettuihin lakanoihin. 

Lähetän haasteen eteenpäin seuraaville blogeille: Pienen Pojan Haaveet, Operaatio Äiti , Erityisen suurella sydämellä ja Challenge The Fashion


-Anni

Syntymäpäiväjuhlat

Vietettiin viime viikonloppuna Liljan syntymäpäiviä meillä kotona. Sukulaiset, kummit ja oman kummilapseni perhe olivat mukana juhlistamassa tuota merkkipäivää. Nyt kuluvalla viikolla on myös pari kaveria käynyt Liljaa muistamassa, ja tuhoamassa ylijääneitä tarjoiluja. Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet, ja Lilja selvästi nautti keskipisteenä olosta. Sunnuntaina tosin ehkä vähän alkoi näkyä väsymyksen merkkejä, alkoi pientäkin juhlinta väsyttää. Eikä ihme, sen verran oli väkeä talossa. Lahjaksi Lilja sai uusia vaatteita ja leluja, rahaa, lahjakortteja, uuden palan Nominationiinsa sekä Prinsessojen satukirjan. 

Tiistaina käytiin 1-vuotis neuvolassa, ja saatiin muutamat rokotteet. Ensimmäisen piikin kohdalla Lilja ei pitänyt inahdustakaan, mistä lienee perinyt kipukynnyksensä. Äidiltä ei ainakaan.. Itseäni ainakin sattui kun sain oman osuuteni rokotteista, nimittäin influenssarokotteen. Meidän perhe päätti tuon piikin nyt ottaa. Kaikki kunnossa kehityksen ja kasvun saralla! Painoa neidillä on 9340g ja pituutta 78,1cm. Lilja on hieman venähtänyt nyt lähiaikoina, joka näkyy luonnollisesti housuissa. Tänään myös huomasin että kaappiin hyvissä ajoin valmiiksi hankittu toppahaalarikin on jäänyt lahkeista lyhyeksi. Onneksi uusi löytyi nopeasti! 

-Anni

Syntymäpäivä

"Olen sua saanut sylissäni kantaa, nyt voin vuoron jaloillesi antaa. Haparoivat askeleet, peloton mieli, pyllähdys ja uudestaan nousee pieni.

Ilosi on rajaton ja pienet silmät loistaa, äidiltäkin hetkeksi arkihuolet poistaa. Siinä olet turvassa, silmieni alla, syliini saat palata jos jalat eivät kanna. 

Uusi päivä meille huomennakin koittaa, silloin voit taas uudet haasteet voittaa. "

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ 1-VUOTIAALLE LILJALLE!! 

-Äiti 

Isänpäivä

Isänpäivää vietetty onnistuneesti, vatsa ja mieli kiittää. Olimme hommanneet isille lahjaksi kaulahuivin ja hanskat, sekä painoimme tyynyliinaan Liljan kädet ja jalat. Lilja oli myös järjestänyt isille yllätykseksi aivan ikioman lahjan.. Tänään nimittäin otettiin ensiaskeleet!! Lisäksi askartelimme kortin, jonka omatekoisen runon ajattelinkin jakaa teille tänne. Se kuuluu näin:

"Meidän iskä on kova jätkä, ja telkussa sillä pyörii lätkä. Se tekee hyviä lihapullia, ja joulukinkku on sen lempparia. Iskä on kova tunettamaan, ja äidin saa haromaan hiuksiaan. Autot ne pitää olla foortteja, mitä tapahtui kun ajammekin volvolla?! Iskästä piti tulla hiihtäjä, mutta se käykin sählyssä. Sähköhommia se osaa häärätä, mut kotona se ei silti saa määrätä. Meillä on täällä akkavalta, ja miellyttää voi tottelemalla. Iskä pelaa kotona pleikkarii, ja kasvattaa viiksihaivenii. Iskää on kiva pussailla, vaikka se tykkääkin enemmän nukkua. Me rakastetaan meidän iskää, ilman sitä ei oo mikään kotosin mistään! "

-Anni

Kenkku korvatulehdus

Jopas onkin taas ollut pitkä tauko viime postauksen jälkeen, aivot ovat kärsineet niin kovasta univajeesta ettei ajatus kirjoittamisen suhteen ole kulkenut alkuunkaan. Tuntuu ettei ole ollut mitään muuta aihetta kirjoittamiseen lähiaikoina kuin huonosti menneet yöt. Tälläkin viikolla on menty tulitikut silmissä ja välillä äitikin on vuodattanut kyyneleitä. Alkuviikosta tosiaan yöt alkoivat sujua siihen malliin, ettei Lilja nukkunut ainuttakaan tuntia yhtä mittaa. Seurailin pari yötä ja annoin särkylääkettä, mutta sitten oli varattava jo lääkäri. Ja kuten arvelinkin, niin korvatulehdushan se siellä jylläsi, ja vielä molemmissa korvissa. Lilja parka ei ollut saanut miltei ollenkaan nukutuksi korvien säryn ja niissä tuntuvan paineen vuoksi, ja siksi hän öisin mielummin istui kuin makasi sängyssään. Helpotukseksi särkylääkkeen kaveriksi viikon mittainen antibioottikuuri, joka toisena päivänä alkoi tuoda helpotusta. Yhtenä yönä äiti itkeä tihrusti Liljan kanssa, kun uni ei tahtonut tulla missään asennossa ja kivun vuoksi itkettiin ja huudettiin. Nyt toivotaan että tämä antibiootti riittää taltuttamaan tulehduksen kokonaan, ja jälkitarkastuksen läpäisemme puhtain paperein. 

Potilaalle maistui maito ruokaa paremmin.

Tänään on jo paljon parempi olo, joten aihetta hymyyn on. 

Maatuskafani löysi aivan ihanat vaatteet Liljalle! 

Tänä viikonloppuna muistamme isää, sekä myöskin isoisiä, ja isoisoisää. Aloiteltiinkin isänpäiväkierrostamme jo tänään, sillä onneksemme meillä on monta paikkaa missä käydä. Meillä tämä on ensimmäinen jota viettää, ja olemme Liljan kanssa hankkineet ja askarrelleet isille lahjoja. Viime vuonna lupailin Markukselle isänpäivänä vauvan, mutta lunastin tuon lupauksen inan myöhässä. Muistan kellon näyttäneen 00:05, kun lapsivedet menivät, ja auton nokka suunnattiin kohti Porin sairaalaa. Tosin eihän meillä olisi ollut mikään kiire, Lilja antoi odotuttaa saapumistaan maailmaan vielä 46 tuntia.. Tänä vuonna en lupaa samaa! 

-Anni 

Univelkaa

Väsyttää, julmetusti. Yksi tekijöistä on aina vaan lyhenevät päivät, ja aivan liian aikaisin tuleva pimeys. Suurin tekijä kuitenkin on yhdistelmä vieressä nukkuva puskutraktori, ja levottomasti nukkunut lapsi. Suurempi murheista on vierustoveri. Leikkauksesta paraneminen ottaa oman aikansa, ja on tuonut mukanaan kuorsauksen. Lilja on sairastelun ja hampaiden teon jälkeen nukkunut jo onneksi levollisemmin, seuraavaksi voisi olla äidin vuoro.. Helpotusta tuo mummu, joka on tarjoutunut ottamaan lapsenlapsensa yökylään viikonloppuna. Aion latailla akkuja, eli nukkua, nukkua ja nukkua. Katkeilematonta unta, luksusta! En osaa nukkua päiväunia, enkä olla vain tekemättä mitään, jos Markus ja Lilja häärivät alakerrassa. 

Lilja kehittyy kehittymistään. Nousee ilman tukea pystyyn, ja kävelee hienosti kävelykärrynsä kanssa. Odottelemme ensiaskelia! 

Saan olla todella ylpeä Liljasta, mutta myös itsestäni, nimittäin pottailun suhteen. Asiat tehdään pottaan esimerkillisesti, ja vaippoja kuluu vuorokaudessa vain muutama. Aloitimme pottailun kahdeksan kuukauden iässä, ja se todellakin kannatti! Uskoisin tästä olevan suuresti hyötyä tulevaisuudessa kun opetellaan kuivaksi. Suosittelen jokaista aloittamaan potalle opettelun aikaisessa vaiheessa! 

-Anni

Pöpö kylässä

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä meille muutti yskä. Sitä seurasi nuha, ja näitä kahta seurasi rohina keuhkoissa, itkuisuus, kiukuttelu ja väsymys. Lilja ei ole ollut parina päivänä oikein oma itsensä, ja viihtyy entistä enemmän sylissä. Tosin minusta on mukavaa kun malttaa olla sylissä, mutta se minkä vuoksi niin tekee ei niinkään. Kuten aikaisemmin olen täällä varmasti maininnut, olemme tätä ennen kärsineet kahdesti flunssasta. Äidistäkin tämä tuntuu paljon suuremmalta niihin verrattuna. Kuumetta tosin ei ole, eikä toivottavasti tulekkaan. Ruokakaan ei ole oikein maistunut ennen tätä päivää, joka lienee merkki siitä että ollaan menossa parempaan suuntaan. Yöt ovat melko levottomia, eikä alhaalla kasvavat kaksi hammasta tuo helpotusta niihin. Tuttia pitäisi saada syödyksi, mutta tukkoisuus haittaa tätä. Liljan huoneessa on patterin päällä märkä pyyhe johon olen levittänyt vicksiä, auttanee pitämään hengitystiet avoinna ja vähentää tukkoisuutta. Tällä ja tarvittaessa myös särkylääkkeellä pyrimme helpottamaan Liljan oloa ja öitä. 

Lauantaina leikittiin Hauskiksessa.

Kaverukset. Näiden kahden touhuja on hauska sivusta seurata.

Yhtenä aamuna oli niin kylmää että niskaan vedettiin toppahaalari.

Apina kiipesi rahille...

Pimeiden iltojen paras juttu,-kynttilät. 

Pysykäähän terveinä! 

-Anni

I-ha-haa, i-ha-haa !

Tänään on ollut kaikin puolin mukava sunnuntai! Kaunis ilma ja kivaa tekemistä. Kapusin nimittäin piiiiitkästä aikaa hevosen selkään.Viime kerrasta tosiaan on aikaa, ja paljon. Liljan täti on kokenut ratsastaja, ja lyöttäydyin hänen mukaansa tallille. Reippaina likkoina hoidettiin ensin tallihommat alta pois, jonka jälkeen päästiin ratsastamaan. Alkuun ehkä vähän jännitti, sekä itseäni että Suloa. Molemmat kun olimme toisillemme vieraita tapauksia. Osasimme kuitenkin rentoutua, ja niin homma lähti sujumaan! Teimme tuttavuutta pellolla rauhallisesti käyden, ja lopuksi uskallettiin jo vähän nostaa raviinkin. Oli ihan älyttömän kivaa päästä ratsaille, ja menen varmasti pian uudestaan! 

Tästä päivästä tekee tavallisesta sunnuntaista poikkeavan myös se, että isi on luvannut illalla viedä minut syömään, -kahdestaan! Treffit siis tiedossa. 

-Anni 

Valkoista ja terävää

Tänään tapahtui jälleen kerran jotakin ihan ensimmäistä kertaa, ja jotain mitä ollaan jo malttamattomina odotettukin... Liljalla puhkesi HAMMAS!! Voi mitä riemun kiljahduksia äidiltä pääsikään, kun syödessä lusikka kilahti tuohon pikkuruiseen valkoiseen nysään. Joku ei välttämättä tällaista ilakointia ehkä ymmärrä, saatikka että itse olisin vielä jokunen aika sitten ymmärtänyt. Mikään ei tällä hetkellä ole niin hienoa kuin se, että näen miten Lilja oppii uusia asioita, taikka jotakin näinkin merkittävää tapahtuu ihan ensimmäistä kertaa! 

Tuo pikkuruinen hammas kun tuosta ottaa nyt kasvaakseen, niin saammekin alkaa opettelemaan yhdessä hampaiden harjausta! Veikkaan että Liljan suuhun rytisee nyt monen monta legoa putkeen. Saa nähdä tuovatko tullessaan pahantuulisuutta ja kipuja, kaikkeen on varauduttava! 

Lilja täyttää sunnuntaina 11 kuukautta, ja ensi kuussa täyteen tuleekin sitten yksi kokonainen vuosi. Jotenkin ihan kamalan haikeaa, vaikka pienihän tuo ihmisen alku on joka tapauksessa. Väkisinkin alkaa miettiä että jos kohta on vuosi mennyt yhdessä hujauksessa, niin hetken päästähän tuo tyttö menee jo kouluun! Sitten paiskotaankin jo ovia ja äiti on pilannut Liljan elämän... Mietinköhän taas liikaa? 

Liljan syntymäpäivien valmistelut olen muuten laittanut jo alulle, ja tilannut kakut. Omaan leipomooni en uskalla tässä asiassa luottaa, joten siirrän vastuun suosiolla toisaalle. Ja eiköhän tässä itse tule kuitenkin leivottua lisäksi jos jonkinmoista. 

-Anni 

Vaihetta vaiheen perään

Pelkkä otsikko pitää sisällään jo paljon, nimittäin suora kuvaus vauva-arjesta. Vaihetta vaiheen perään.... Huokaus. Väsynyt äiti ilmoittautuu. Lilja on koko tämän viikon ollut sitkeä nukahtamaan yöunille, ja nukuttamiseen vierähtää helposti tunti. Tai kaksi. Missä on se lapsi joka synnäriltä lähtien osasi hienosti nukahtaa ilman nukuttamista? Ei ainakaan tässä osoitteessa! Sängyssä tanssitaan, pompitaan, nauretaan, potkitaan, kiljutaan, paiskotaan tuttia. Kunnes mennään tietyn pisteen yli, ja saavutetaan  yliväsymys. Siinä vaiheessa alkaa itku ja kitinä, muttei puhettakaan luovuttamisesta ja nukahtamisesta. Kun tuo pieni riiviö sitten riehumiseltaan antaa viimeinkin unelle periksi ja laittaa silmänsä kiinni, on olo kuin kaikkensa antaneella. Luonnollisesti tässä vaiheessa  sitä kun on itsekin väsynyt kuluneesta päivästä, ja tekisi vain mieli kaatua sänkyyn. 

Mitä tulee otsikkoon, niin tämä on taas yksi niistä kaikista tuhansista kuuluisista vaiheista. Kuinka monesti sitä onkaan kuullut kommentin; "Kyllä se siitä ohi menee, se on vain sellainen vaihe." Miten lohdullista. Vaan tottahan se on, kaikki ne ovat menneet ohi, ja melko nopeastikin. Alkuun valvottivat mahavaivat, seuraavana mahdolliset oireet rokotteista (meillä niitä ei ollut), hammaskivut, nuha, liikkuminen... Lista on melko pitkä. Itse totesin erään torkutun yön jäljiltä, että ihmeen vähällä unimäärällä sitä itse nykyään kuitenkin pärjää. Päiväunia en ole koskaan oikein osannut ottaa, ainoastaan kipeänä. Kyllä äiti jaksaa vaikka pää kainalossa. 

Hyvää Yötä! 

-Anni

Aina vaan flunssaa

Vieläkään eivät pöpöt lakkaa kiusaamasta meidän perhettä, kohde vain vaihtuu. Minulle nousi maanantaina hiukan lämpöä, ja kurkkuun koski. Syksyisin flunssan määrä ainakin minun kohdallani on vakio. Aina on saatava edes joku pieni tauti. Seuravaana päivänä olo oli kuitenkin jo parempi, nyt selätettävänä enää tämä tukkoisuus ja pieni köhä. Enköhän selviydy.

Iskä on edelleen sairaalassa, ja joutuu olemaan vielä toisenkin yön. Meillä on kauhea ikävä, mutta pääasia että tulee kuntoon. Eilen jo Liljan kanssa ajeltiin Turkuun pikavisiitille, ja tänään mennään uudestaan. Liljan täti lähtee meidän mukaamme, on paljon mukavempi ajella. 

Ollaan Liljan kanssa oltu nyt pari yötä yökylässä, kotona olo ei oikein tunnu mieluisalta yksin. Tai no, yksin ja yksin mutta ilman isiä. Huomenna sitten taas takaisin omiin nurkkiin. 

Pitkä matka Turkuun on...

-Anni 

Nuhaa ja huonosti nukuttuja öitä

Olemme päässeet sairastelujen suhteen Liljan kanssa helpolla, ja jollain ihmeen kaupalla onnistuneet välttämään suurimmat pöpöt (*koputtaa puuta*).Viime viikolla meille kuitenkin muutti sitkeä flunssa, tätä ennen olemme kärsineet yhden pienen nuhan. Tällä kertaa flunssa tosiaan oli sitkeämpää laatua, yli viikon mittainen räkätauti joka ei millään ottanut laantuakseen. Lääkärissäkin käytiin tarkistuksella, josko olisi jotakin tulehdusta. Onneksemme ei ollut, eikä lämpökään noussut. Viikkoomme on siis mahtunut aika pitkälti itkua, räkää ja valvomista. Eivätkä ne hampaan pirulaisetkaan ota tullakseen läpi! Ne kun häiritsivät öitämme aikaisemmin, mutta saimme sentään muutamasta rauhallisestakin yöstä nauttia tässä välissä. 

Ulkona alkaa olla niin kylmä, että tekisi vain mieli kääriytyä sänkyyn peiton alle. Sieltä se talvi taas tulee, valitettavasti. Ei kuulu suosikkeihini, inhoan kylmyyttä. Liljan talvivaatteet olen ehtinyt hankkia jo hyvissä ajoin odottamaan, joten olemme ainakin varautuneet eikä talvi pääse yllättämään. Kengät tosin puuttuvat vielä, mummu on vihjaillut Liljan saavan ne synttärilahjaksi. 

Ensi viikolla kodistamme tulee jälleen sairastupa, kun isi "pääsee" vuorostaan leikkauspöydälle. Syvä huokaus, täytynee ladata akkuja tulevaan. 

-Anni 

Pyöräilemässä

Hankittiin Liljalle istuin pyörän taakse, sekä ensimmäinen ikioma kypärä! Kypärää ei saanut kaupassa ottaa päästä edes pois, tuli oitis suru puseroon. Toivotaan että kovin montaa sadepäivää ei ennen talvea tulisi, jotta päästäisiin usein kulkemaan pyörällä. Talvella kun väkisinkin matkat taittuvat autolla. 

Tänään aamulla käytiin ensimmäisellä pyörälenkillä, ja koko perhehän siitä tykkäsi! Lilja viihtyi hyvin äidin takana, mitä nyt välillä innostui hakkamaan päätään selkääni. 

Lähtökuopissa... 

Kivaa viikonloppua! 

-Anni

Kuulumisia

Liljalle tuli viime viikolla ikää pyöreät kymmenen kuukautta, ja eilen oltiin neuvolan tarkastuksessa. Kaikki hyvin, pituutta ja painoa tulee tasaisesti ja menevät aivan käyrillä. Motoriikka on kehittynyt yhdessä hujauksessa kovasti, heti kun Lilja lähti konttaamaan niin muutaman päivän päästä nousi myös tukea vasten seisomaan. Seuraavalle käynnille mennäänkin sitten vuoden ikäisenä, ja silloin saakin sitten taas piikkejä. 

Aloitettiin viime viikon maanantaina testaamaan tavallista maitoa, eikä se onneksi aiheuttanut meille minkäänlaisia vatsavaivoja tai muuta sellaista. Muutaman päivän ajan juotiin tavallista sekoitettuna korvikkeeseen, mutta nyt korvike on jätetty kokonaan pois! Helpottaa kummasti kauppareissujakin, kun ei tarvitse ostaa kuin yhtä maitolaatua. 

Liikkumisen myötä Liljan yöunet ovat muuttuneet rauhattomiksi. Sen mitä päivällä oppii, ei malta olla harjoittelematta myös öisin! Takana onkin kaksi vähän levottomampaa yötä, ja itse on nukkunut vain niin sanottua valveunta. Samaan syssyyn meillä taitaa nyt ihan oikeasti pukata niitä hampaita, ja useampaa kerralla. Eiköhän tämäkin vaihe tästä taas pian ole ohitse ja päästään nauttimaan levollisista öistä! Tai ainakin toivon niin. 

-Anni 

Pikku prinsessan ikioma huone

Lupasin jo jokin aika sitten, että teen postauksen koskien Liljan omaa huonetta, ja tässä se tulee ! Kuvat kertokoot puolestaan, ja ovat muuten jälleen Maijan käsialaa.

 

-Anni