Valkoista ja terävää

Tänään tapahtui jälleen kerran jotakin ihan ensimmäistä kertaa, ja jotain mitä ollaan jo malttamattomina odotettukin... Liljalla puhkesi HAMMAS!! Voi mitä riemun kiljahduksia äidiltä pääsikään, kun syödessä lusikka kilahti tuohon pikkuruiseen valkoiseen nysään. Joku ei välttämättä tällaista ilakointia ehkä ymmärrä, saatikka että itse olisin vielä jokunen aika sitten ymmärtänyt. Mikään ei tällä hetkellä ole niin hienoa kuin se, että näen miten Lilja oppii uusia asioita, taikka jotakin näinkin merkittävää tapahtuu ihan ensimmäistä kertaa! 

Tuo pikkuruinen hammas kun tuosta ottaa nyt kasvaakseen, niin saammekin alkaa opettelemaan yhdessä hampaiden harjausta! Veikkaan että Liljan suuhun rytisee nyt monen monta legoa putkeen. Saa nähdä tuovatko tullessaan pahantuulisuutta ja kipuja, kaikkeen on varauduttava! 

Lilja täyttää sunnuntaina 11 kuukautta, ja ensi kuussa täyteen tuleekin sitten yksi kokonainen vuosi. Jotenkin ihan kamalan haikeaa, vaikka pienihän tuo ihmisen alku on joka tapauksessa. Väkisinkin alkaa miettiä että jos kohta on vuosi mennyt yhdessä hujauksessa, niin hetken päästähän tuo tyttö menee jo kouluun! Sitten paiskotaankin jo ovia ja äiti on pilannut Liljan elämän... Mietinköhän taas liikaa? 

Liljan syntymäpäivien valmistelut olen muuten laittanut jo alulle, ja tilannut kakut. Omaan leipomooni en uskalla tässä asiassa luottaa, joten siirrän vastuun suosiolla toisaalle. Ja eiköhän tässä itse tule kuitenkin leivottua lisäksi jos jonkinmoista. 

-Anni