Vaihetta vaiheen perään

Pelkkä otsikko pitää sisällään jo paljon, nimittäin suora kuvaus vauva-arjesta. Vaihetta vaiheen perään.... Huokaus. Väsynyt äiti ilmoittautuu. Lilja on koko tämän viikon ollut sitkeä nukahtamaan yöunille, ja nukuttamiseen vierähtää helposti tunti. Tai kaksi. Missä on se lapsi joka synnäriltä lähtien osasi hienosti nukahtaa ilman nukuttamista? Ei ainakaan tässä osoitteessa! Sängyssä tanssitaan, pompitaan, nauretaan, potkitaan, kiljutaan, paiskotaan tuttia. Kunnes mennään tietyn pisteen yli, ja saavutetaan  yliväsymys. Siinä vaiheessa alkaa itku ja kitinä, muttei puhettakaan luovuttamisesta ja nukahtamisesta. Kun tuo pieni riiviö sitten riehumiseltaan antaa viimeinkin unelle periksi ja laittaa silmänsä kiinni, on olo kuin kaikkensa antaneella. Luonnollisesti tässä vaiheessa  sitä kun on itsekin väsynyt kuluneesta päivästä, ja tekisi vain mieli kaatua sänkyyn. 

Mitä tulee otsikkoon, niin tämä on taas yksi niistä kaikista tuhansista kuuluisista vaiheista. Kuinka monesti sitä onkaan kuullut kommentin; "Kyllä se siitä ohi menee, se on vain sellainen vaihe." Miten lohdullista. Vaan tottahan se on, kaikki ne ovat menneet ohi, ja melko nopeastikin. Alkuun valvottivat mahavaivat, seuraavana mahdolliset oireet rokotteista (meillä niitä ei ollut), hammaskivut, nuha, liikkuminen... Lista on melko pitkä. Itse totesin erään torkutun yön jäljiltä, että ihmeen vähällä unimäärällä sitä itse nykyään kuitenkin pärjää. Päiväunia en ole koskaan oikein osannut ottaa, ainoastaan kipeänä. Kyllä äiti jaksaa vaikka pää kainalossa. 

Hyvää Yötä! 

-Anni