Univelkaa

Väsyttää, julmetusti. Yksi tekijöistä on aina vaan lyhenevät päivät, ja aivan liian aikaisin tuleva pimeys. Suurin tekijä kuitenkin on yhdistelmä vieressä nukkuva puskutraktori, ja levottomasti nukkunut lapsi. Suurempi murheista on vierustoveri. Leikkauksesta paraneminen ottaa oman aikansa, ja on tuonut mukanaan kuorsauksen. Lilja on sairastelun ja hampaiden teon jälkeen nukkunut jo onneksi levollisemmin, seuraavaksi voisi olla äidin vuoro.. Helpotusta tuo mummu, joka on tarjoutunut ottamaan lapsenlapsensa yökylään viikonloppuna. Aion latailla akkuja, eli nukkua, nukkua ja nukkua. Katkeilematonta unta, luksusta! En osaa nukkua päiväunia, enkä olla vain tekemättä mitään, jos Markus ja Lilja häärivät alakerrassa. 

Lilja kehittyy kehittymistään. Nousee ilman tukea pystyyn, ja kävelee hienosti kävelykärrynsä kanssa. Odottelemme ensiaskelia! 

Saan olla todella ylpeä Liljasta, mutta myös itsestäni, nimittäin pottailun suhteen. Asiat tehdään pottaan esimerkillisesti, ja vaippoja kuluu vuorokaudessa vain muutama. Aloitimme pottailun kahdeksan kuukauden iässä, ja se todellakin kannatti! Uskoisin tästä olevan suuresti hyötyä tulevaisuudessa kun opetellaan kuivaksi. Suosittelen jokaista aloittamaan potalle opettelun aikaisessa vaiheessa! 

-Anni

Pöpö kylässä

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä meille muutti yskä. Sitä seurasi nuha, ja näitä kahta seurasi rohina keuhkoissa, itkuisuus, kiukuttelu ja väsymys. Lilja ei ole ollut parina päivänä oikein oma itsensä, ja viihtyy entistä enemmän sylissä. Tosin minusta on mukavaa kun malttaa olla sylissä, mutta se minkä vuoksi niin tekee ei niinkään. Kuten aikaisemmin olen täällä varmasti maininnut, olemme tätä ennen kärsineet kahdesti flunssasta. Äidistäkin tämä tuntuu paljon suuremmalta niihin verrattuna. Kuumetta tosin ei ole, eikä toivottavasti tulekkaan. Ruokakaan ei ole oikein maistunut ennen tätä päivää, joka lienee merkki siitä että ollaan menossa parempaan suuntaan. Yöt ovat melko levottomia, eikä alhaalla kasvavat kaksi hammasta tuo helpotusta niihin. Tuttia pitäisi saada syödyksi, mutta tukkoisuus haittaa tätä. Liljan huoneessa on patterin päällä märkä pyyhe johon olen levittänyt vicksiä, auttanee pitämään hengitystiet avoinna ja vähentää tukkoisuutta. Tällä ja tarvittaessa myös särkylääkkeellä pyrimme helpottamaan Liljan oloa ja öitä. 

Lauantaina leikittiin Hauskiksessa.

Kaverukset. Näiden kahden touhuja on hauska sivusta seurata.

Yhtenä aamuna oli niin kylmää että niskaan vedettiin toppahaalari.

Apina kiipesi rahille...

Pimeiden iltojen paras juttu,-kynttilät. 

Pysykäähän terveinä! 

-Anni

I-ha-haa, i-ha-haa !

Tänään on ollut kaikin puolin mukava sunnuntai! Kaunis ilma ja kivaa tekemistä. Kapusin nimittäin piiiiitkästä aikaa hevosen selkään.Viime kerrasta tosiaan on aikaa, ja paljon. Liljan täti on kokenut ratsastaja, ja lyöttäydyin hänen mukaansa tallille. Reippaina likkoina hoidettiin ensin tallihommat alta pois, jonka jälkeen päästiin ratsastamaan. Alkuun ehkä vähän jännitti, sekä itseäni että Suloa. Molemmat kun olimme toisillemme vieraita tapauksia. Osasimme kuitenkin rentoutua, ja niin homma lähti sujumaan! Teimme tuttavuutta pellolla rauhallisesti käyden, ja lopuksi uskallettiin jo vähän nostaa raviinkin. Oli ihan älyttömän kivaa päästä ratsaille, ja menen varmasti pian uudestaan! 

Tästä päivästä tekee tavallisesta sunnuntaista poikkeavan myös se, että isi on luvannut illalla viedä minut syömään, -kahdestaan! Treffit siis tiedossa. 

-Anni 

Valkoista ja terävää

Tänään tapahtui jälleen kerran jotakin ihan ensimmäistä kertaa, ja jotain mitä ollaan jo malttamattomina odotettukin... Liljalla puhkesi HAMMAS!! Voi mitä riemun kiljahduksia äidiltä pääsikään, kun syödessä lusikka kilahti tuohon pikkuruiseen valkoiseen nysään. Joku ei välttämättä tällaista ilakointia ehkä ymmärrä, saatikka että itse olisin vielä jokunen aika sitten ymmärtänyt. Mikään ei tällä hetkellä ole niin hienoa kuin se, että näen miten Lilja oppii uusia asioita, taikka jotakin näinkin merkittävää tapahtuu ihan ensimmäistä kertaa! 

Tuo pikkuruinen hammas kun tuosta ottaa nyt kasvaakseen, niin saammekin alkaa opettelemaan yhdessä hampaiden harjausta! Veikkaan että Liljan suuhun rytisee nyt monen monta legoa putkeen. Saa nähdä tuovatko tullessaan pahantuulisuutta ja kipuja, kaikkeen on varauduttava! 

Lilja täyttää sunnuntaina 11 kuukautta, ja ensi kuussa täyteen tuleekin sitten yksi kokonainen vuosi. Jotenkin ihan kamalan haikeaa, vaikka pienihän tuo ihmisen alku on joka tapauksessa. Väkisinkin alkaa miettiä että jos kohta on vuosi mennyt yhdessä hujauksessa, niin hetken päästähän tuo tyttö menee jo kouluun! Sitten paiskotaankin jo ovia ja äiti on pilannut Liljan elämän... Mietinköhän taas liikaa? 

Liljan syntymäpäivien valmistelut olen muuten laittanut jo alulle, ja tilannut kakut. Omaan leipomooni en uskalla tässä asiassa luottaa, joten siirrän vastuun suosiolla toisaalle. Ja eiköhän tässä itse tule kuitenkin leivottua lisäksi jos jonkinmoista. 

-Anni 

Vaihetta vaiheen perään

Pelkkä otsikko pitää sisällään jo paljon, nimittäin suora kuvaus vauva-arjesta. Vaihetta vaiheen perään.... Huokaus. Väsynyt äiti ilmoittautuu. Lilja on koko tämän viikon ollut sitkeä nukahtamaan yöunille, ja nukuttamiseen vierähtää helposti tunti. Tai kaksi. Missä on se lapsi joka synnäriltä lähtien osasi hienosti nukahtaa ilman nukuttamista? Ei ainakaan tässä osoitteessa! Sängyssä tanssitaan, pompitaan, nauretaan, potkitaan, kiljutaan, paiskotaan tuttia. Kunnes mennään tietyn pisteen yli, ja saavutetaan  yliväsymys. Siinä vaiheessa alkaa itku ja kitinä, muttei puhettakaan luovuttamisesta ja nukahtamisesta. Kun tuo pieni riiviö sitten riehumiseltaan antaa viimeinkin unelle periksi ja laittaa silmänsä kiinni, on olo kuin kaikkensa antaneella. Luonnollisesti tässä vaiheessa  sitä kun on itsekin väsynyt kuluneesta päivästä, ja tekisi vain mieli kaatua sänkyyn. 

Mitä tulee otsikkoon, niin tämä on taas yksi niistä kaikista tuhansista kuuluisista vaiheista. Kuinka monesti sitä onkaan kuullut kommentin; "Kyllä se siitä ohi menee, se on vain sellainen vaihe." Miten lohdullista. Vaan tottahan se on, kaikki ne ovat menneet ohi, ja melko nopeastikin. Alkuun valvottivat mahavaivat, seuraavana mahdolliset oireet rokotteista (meillä niitä ei ollut), hammaskivut, nuha, liikkuminen... Lista on melko pitkä. Itse totesin erään torkutun yön jäljiltä, että ihmeen vähällä unimäärällä sitä itse nykyään kuitenkin pärjää. Päiväunia en ole koskaan oikein osannut ottaa, ainoastaan kipeänä. Kyllä äiti jaksaa vaikka pää kainalossa. 

Hyvää Yötä! 

-Anni

Aina vaan flunssaa

Vieläkään eivät pöpöt lakkaa kiusaamasta meidän perhettä, kohde vain vaihtuu. Minulle nousi maanantaina hiukan lämpöä, ja kurkkuun koski. Syksyisin flunssan määrä ainakin minun kohdallani on vakio. Aina on saatava edes joku pieni tauti. Seuravaana päivänä olo oli kuitenkin jo parempi, nyt selätettävänä enää tämä tukkoisuus ja pieni köhä. Enköhän selviydy.

Iskä on edelleen sairaalassa, ja joutuu olemaan vielä toisenkin yön. Meillä on kauhea ikävä, mutta pääasia että tulee kuntoon. Eilen jo Liljan kanssa ajeltiin Turkuun pikavisiitille, ja tänään mennään uudestaan. Liljan täti lähtee meidän mukaamme, on paljon mukavempi ajella. 

Ollaan Liljan kanssa oltu nyt pari yötä yökylässä, kotona olo ei oikein tunnu mieluisalta yksin. Tai no, yksin ja yksin mutta ilman isiä. Huomenna sitten taas takaisin omiin nurkkiin. 

Pitkä matka Turkuun on...

-Anni