Yksi yö jouluun

Kodissa tuoksuu kinkku, puhdas pyykki, kynttilät ja glögi. Vatsa on killillään anopin joulupöydän jälkeen. Lilja nukkuu, on ihanan hiljaista. Lahjat on kaikki kääritty papereihin, ja osa käyty toimittamassa rakkaimmille, joita emme aattona nää. Joulukalenterista on enää yksi luukku avaamatta. Nyt saa joulu luvan astua ovesta sisään! Itse olen vähän kipeänä, mutta onneksi nyt on aikaa keskittyä myös rauhoittumiseen  ja lepäämiseen.  Huomenna aamulla käymme saunassa ja syömme joulupuuroa, päiväunien aikaan siirrymme sukulaisiin. Toivotan teille jokaiselle oikein ihanaa joulua, syökää hyvin ja nauttikaa. Jenni Vartiaisen "Tule meille jouluksi"- biisin tahdittamana siirryn sohvannurkkaan glögilasini kanssa.

Rakkaudella,
Anni 

Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan...

Missä olet joulumieli? Missä olet lumi? En ole edes huomannut kiinnittää huomiota soiko kaupoissa joululaulut! Liekö siksi ettei fiilis ole tippaakaan jouluinen! Tämän päiväiset joulumarkkinatkaan eivät tuntuneet nimensä veroisilta. Vaikken talvesta niin kauheasti pidäkään, niin kyllä tässä vaiheessa vuotta soisi jo pakkasta ja valkean maan. Vaan ei,märkää ja kuraa. Maa taisi olla valkoisena jopa yhden päivän! Josko jouluaattona sitten... Toivoa on! 

Meillä on tällä viikolla itketty taas korvia, ja  näin ollen valvottu. Marraskuussa todettu korvatulehdus ei ole vieläkään parantunut  emmekä ole saaneet terveen papereita. Itse en kauheasti pidä antibioottien jatkuvasta syöttämisestä (kukapa pitäisi), ja nyt meillä sitten vedellään jo kolmatta kuuria. Lisänä tällä kertaa kortisoni. Enää ongelmana ei ole varsinaisesti tulehdus, vaan korvien märkiminen. Tähän pitäisi kortisonin tuoda toivottua helpotusta. Tammikuussa meillä on aika korviin erikoistuneelle lääkärille, ja todella toivon että korvat ovat tuolloin puhtaat. 

Maistiaisia Liljan 1v.-kuvista.

...ja toinenkin! 

Ensi viikko on melkoista hulinaa, ja melkein jokaiselle päivälle on kalenteriin tehty merkintöjä. Sitten saakin ansaitusti huilata, ja nauttia perheestä ja ruoasta! 

Tsemppiä joulukiireisiin niille,joilla niitä on. 

-Anni 

11.kohdan haaste

Kylläpäs nyt haaste-postauksia satelee! Salla OlliE.- blogista heitti minulle tämän, ja tottahan toki sen toteutan! Samanmoisen olen kerran jo aiemmin tehnyt, mutta miksipä ei uudestaakin. Elikkä..

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

 11.faktaa minusta: 

1.Pelkään pimeetä. Olen katsonut aivan liikaa kauhuleffoja ja jännäreitä, koska pienessä mielessäni kuvittelen kaikkea ei niin kauhean mukavaa. Yksin asuessani olen saattanut toisinaan nukkua jopa lihaveitsi sänkyni alla, säälittävää.

2.Saan näppylöitä leivänmuruista ja maitotahroista. Pitäisi joskus ehkä laskea miten usein vuorokaudessa pyyhin keittiön tasoja. 

3.Tulevaisuudessa haluan toisen lapsen, mutta raskaus pelottaa.

4.Olen hirveä itkupilli.

5.Homejuusto on ihan älyttömän hyvää, ja voisin helposti syödä koko paketin kerralla. Olen pitänyt siitä ihan pienestä asti. 

6.Tatuoinnit ovat minun juttuni, ja haluaisin niitä lisää. Muutamaa vanhaa voisi myös vähän fiksailla.

7.Minulla täytyy aina olla vähintään kolmea eri huuhteluainetta kaapissa, ja useampi pullo. Kaupassa vietän aikaani niitä haistellen, ei tulisi kuuloonkaan ostaa mitään mitä en ole ensin tuoksutellut. Taidan pelätä sen loppuvan kauppojen hyllyistä. 

8.Näen toisinaan enneunia.

9.Jouluruoka on maailman parhainta. 

10.En osaa käydä hautausmaalla, viimeksi eilen mietin että miksen. Olen kuitenkin päättänyt opetella, ja tehdä siitä tavan. 

11.Palaan alkuvuodesta töihin, ja se jännittää. 

 Sallan esittämät kysymykset: 

1.Paras luonteenpiirre sinussa? 

-Väittisin omaavani melko hyvän empatiakyvyn.

2.Entä huonoin? 

-Tempperamenttisuus. Kiihtyvyys nollasta sataan tapahtuu silmänräpäyksessä.

3.Mitä ottaisit autiolle saarelle mukaan?

-Täytyy sanoa että inhoan tätä kysymystä! Joka toisessa gallupissa kysytään samaa. Tulentekovälineet nyt vaikkapa ainakin.

4.Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? 

-Puoliksi täynnä.  

5.Parasta joulussa? 

-Läheiset ja hyvä ruoka. 

6..Mieluisin joululahja-toive? 

-Kalevalan äiti-lapsikoru. Mutta sanottakoon, että en odota mitään enkä ole pettynyt jos toiveeni ei toteudu.

7.Onko sinulla omituisia pakkomielteitä? Mitä? 

-Kaupoissa ei saa ikinä valita etummaista tuotetta. 

8.Mistä blogisi kertoo? 

-Pienen tytön ja hänen perheensä elämästä ja ihan vaan arjesta.

9.Jos saisit päättää,mikä supersankari olisit? 

-Voisin olla Harry Pottereista Hermione, jos se lasketaan. 

10.Paheesi? 

-Leivonnaiset. 

11.Luetko haastajan blogia? Mikä siinä on parasta/kurjinta? 

-En lue, mutta ajattelin alkaa läpikäydä postauksia. Ties vaikka sitten liittyisin lukijaksi.


Minun kysymykseni haastetuille: 

1.Mitä onnellisuus on sinulle, mitä siihen vaaditaan? 
2.Tärkeintä joulussa? 
3.Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen? 
4.Suurin haaveesi? 
5.Mitkä luonteenpiirteet ihmisissä ärsyttävät sinua? 
6.Saako rahalla rakkautta? 
7.Mistä pidät itsessäsi eniten? 
8.Mieleenpainuvin hetki elämässäsi? 
9.Kesä vai talvi?
10.Tulevaisuuden suunnitelmiasi? 
11. Uskotko yliluonnolliseen? 


Haastan: 

http://kallioilla.blogspot.fi/
http://itsyourstoryy.blogspot.fi/
http://tiitutiiakatriina.blogspot.fi/ 
http://pienenpojanhaaveet.blogspot.fi/ 
http://tinytattoomonster.blogspot.fi/ 
http://mbabysteps.blogspot.fi/ 
http://mina-sina-ja-han.blogspot.fi/ 
http://manniina.blogspot.fi/ 
http://juttakatariina.blogspot.fi/ 
http://onnieituleetsien.blogspot.fi/ 
http://crybabysblog.blogspot.fi/ 

Minun Reettani

Oltaisiinkohan eletty tammikuuta, kun tuttavamme lisäsi minut pitämäänsä mammaryhmään facebookissa. Äidit lastensa kanssa treffailivat melko säännöllisesti toistensa luona, ja välillä muutama kyseli neuvoja mieltä askarruttaviin kysymyksiinsä lastenhoidosta. Yhtenä kertana lueskellessani kyseisen ryhmän tekstejä, tajusin että eräs toinen ryhmäläinen oli saanut esikoisensa täysin samana päivänä kuin minä! Kommentoin tietysti kyseiseen julkaisuun asiasta heti sen oivallettuani. Aloimme kirjoitella keskenämme, ja muutamien viestien jälkeen sain selville että hänen poikansa oli tasan 18 minuuttia Liljaa nuorempi, ja että hän muisti nähneensä minut sairaalassa. Itse en muistanut häneen törmänneeni, mutta ihmekkös tuo, koska koko sairaala-aika mentiin vähän kuin sumussa ja vauvaa ihmetellen. Useita päiviä kestäneiden viestittelyjen jälkeen sovimme treffit, lähdimme vaunulenkille. Hiljaista hetkeä ei todellakaan tullut, vaan molempien suut kävivät minkä kerkesivät. Huomasin heti miten helppoa ja luontevaa toisen kanssa oli jutella! Aloimme nähdä tiiviimmin, ja huomasin että yhä vaan useammin ja useammin käännyin tämän naisen puoleen asiassa kuin asiassa. Hänestä oli tullut ystävä, minun Reettani.
Olen ihan kauhean kiitollinen tuosta ihmisestä, ja että lasten myötä olemme tutustuneet toisiimme. Reetta on minulle sellainen sanoisinko, henkireikä. Jos päivän mittaan ei ole toisesta kuullut pihaustakaan, on viimeistään illalla laitettava toiselle viestiä ja kyseltävä kuulumisia. Tukeudutaan toiseen niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Huumori on samanlaista, yhtä huonoako kenties? Joka tapauksessa, tuo nainen on minulle ihan mahdottoman tärkeä. Kiitos että olet.


Reetalle,
Anni

Tule joulu kultainen

16 yötä jouluun, joko teihin on iskenyt tuo kuuluisa joulustressi? Itselleni ei, eikä toivon mukaan iskekään. Joulun pitää minusta olla kiireetöntä, perheen kesken rauhoittumista. Tänä vuonna ei meillä valmistu laatikot vielä itse, josko ensi vuonna jo äiti alkaisi opetella! Oma kinkku tosin paistetaan, iskä ei pärjäisi ilman. Jouluruuhka ja väenpaljous kaupoissa ei ole minun juttuni, siksi mielelläni välttelenkin edellämainittuja. Joululahjat on melkeinpä kaikki hankkimatta, mutta valmiiksi mietittyinä. Tykkään antaa käytönnöllisiä lahjoja, ja myös itse saada sellaisia. Kaikki ylimääräinen pikkukrääsä on yliarvostettua, ja olenkin sanonut monesti esimerkiksi pikkuveljilleni, että eivät hankkisi mitään. Taisin toiselta saada 16-vuotiaana kissa-aiheisen värityskirjan.. No, ajatus tärkein!  Useampaan otteeseen on kyselty lahjatoiveita, joten päätinkin esittää ne kirjallisina. Olkoon tämä postaus suunnattu Joulupukille niin Liljalta, kuin äidiltäkin! Lilja saa toivoa ensin; 

1.Pulkka,tänä talvena olen jo riittävän iso tyttö siihen.

2.Kurahousut- ja hanskat, ettei ulkoilu  olisi säästä kiinni. Pehmeät paketit on kivoja!

3.Leikkikeittiö (olen kyllä kuullut äidin ja isän kuiskivan sellaisesta...), se on paras juttu Hauskiksessakin! 

Ja sitten äidin vuoro;

1.Kuntosalikortti, tämä ei taida vaatia perusteluja.

2.Orkidea, valkoisen kaveriksi sopisi violetti. 

3.Kalevan äiti-lapsikoru, kauan haaveiltu joten se on tottakai toiveissa.

Aamupalan jälkeen käytiin pihalla leikkimässä lumessa koko perhe. Lilja ei sen koommin lunta ihmetellyt, häntä kiinnosti vain tepastelu pihalla. Meillä kävellään jo hienosti, ulkona kenkien kanssa vielä vähän horjahdellaan. Pitänee entistä enemmän vain totutella kenkiin sisälläkin. Helpottaa kummasti kun toinen liikkuu omin jaloin, eikä aina tarvitse kantaa. Toki kiirettäkin myös riittää, Lilja pitää meidät kyllä valppaina! 

-Anni