Viimeisiä viedään, meinaan lomapäiviä. Niin iskän kesälomien suhteen kuin oman äitiyslomanikin. Iskällä paluu sorvin ääreen tapahtuu tulevana maanantaina, ja oma "lomani" loppuikin jo itseasiassa viime viikolla. Vielä ei kuitenkaan ole kiire töihin/koulun penkille. Kauhistuttaa ajatus siitä, että mitä jos minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa tässä vaiheessa, kuin laittaa Lilja hoitoon. Tuo pienen pieni yhdeksän kuukauden ikäinen palleroko!? Onneksi on vaihtoehtoja, ja jatkossakin saan hoitaa Liljaa kotona. Ei sillä, ettäkö paheksuisin niitä jotka näin tekevät. Joillekkin se on välttämätöntä, ja elämäntilanteita yhtä monta kuin on ihmistäkin.
Kesälomalla ollaan ehditty tehdä yhtä ja toista, ja paljon oltaisiin vielä haluttu tehdäkkin. Aika se vaan tahtoo loppua kesken! Ollaan reissattu Ruotsiin, mökkeilty, veneilty, loikoiltu rannalla, vähän juhlittukkin ollaan, iskä rakensi etupihalle terassin.. Ja vaikka mitä! Näistäkin toki on luvassa kuvamateriaalia. Nopeuttaisi kovasti jos saisin tuon kuvan lisäyksen toimimaan puhelimen bloggerilla,vinkkejä?!
Lilja täytti tosiaan viime viikolla 9kk. Aika menee tajuttoman nopeata! On hienoa seurata miten toinen oppii jatkuvasti uusia taitoja, mutta samalla se on myös haikeaa. Isoksi kasvamisessa on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Juuri kysyin yhtenä päivänä Liljalta, että voisiko hän viihtyä äidin sylissä vielä samalla tavalla kuin ennen? Tuntuu olevan paljon mielenkiintoisempaa ryömiä ympäriinsä ja tavoitella kaikkia kivoja kiellettyjä esineitä! Vaikka kyllä se äidin syli silti välillä kelpaa ja siihen maltetaan rauhoittuakin. Joskus se kelpaa vähän useamminkin, meinaan Lilja on ollut tällä viikolla muutamana päivänä oikein erityisesti äidin perään. On tätä ollut joskus ennenkin, mutta nyt tämä vaihe alkaa nostaa päätään uudelleen. Äiti kun katoaa näköpiiristä, niin sekös surettaa ja saa krokotiilinkyyneleet valumaan pitkin poskia! Raukka.
-Anni
Ps.Seuraavassa postauksessa olisikin sitten tarkoitus vähän esitellä pikku prinsessan omaa huonetta!
