Täällä ollaan taas! En moneen kuukauteen uhrannut ajatustakaan blogilleni, tunnustan. Viime aikoina kuitenkin havahduin miettiväni muutamaankin otteeseen uuden postauksen kirjoittamista. Josko tämä pieni tauko sai sen kadonneen kirjoitusinnon palautumaan. Lets see..
En edes tiedä mistä aloittaa, tuntuu että tammikuun jälkeen on tapahtunut niin paljon. Arki on tällä hetkellä niin paljon erilaisempaa mitä aikoinaan, kun teen töitä. Pääsääntöisesti iltavuoroa, jolloin tulen kotiin kun koko muu perhe on nukkunut jo monta tuntia. Viikonloppuisin välillä yövuoroa, ja mummun mahdollistaessa aamuvuoroa. Työajat vaihtelevat siis laidasta laitaan, mutta tämä sopii minun tilanteessani oikein hyvin, ja saan hoitaa Liljaa kotona. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö koskaan olisi rankkaa. Kyllä toisinaan vaan on sitäkin, ja univajetta sattuu kasaantumaan. Hyvin ollaan kuitenkin pärjätty, ja koskaan ei ole käynyt mielessä, että tämä olisi meidän kannaltamme huono ratkaisu. Ja kukapa ei pitäisi palkkapäivistä?
Liljan käytöksessä en ole huomannut muutosta töihin paluuni jälkeen, mitä etukäteen vähän jännitin. Ensimmäiset uhmailut olivat ehtineet alkaa jo tätä ennen, joten nekään eivät mene sen piikkiin.Liljasta on kasvanut hetkessä todella omatoiminen pieni tyttö, joka ymmärtää ihan hirveästi. Puhettakin tuotetaan kokoajan vain enemmän ja enemmän.
Lilja on mummulassa hoidossa 1-3 kertaa kolmeen viikkoon minun töideni takia, joten hoitopäiviäkään ei ole turhan montaa. Teen vajaata viikkoa, jotta saamme aikaa myös kolmisin, eikä heitetä vain läpsystä vaihtoa ovella. Perheen kesken vietetty aika on meille todella tärkeätä, ja pyrimme viettämään sitä mahdollisimman usein. Perhe on paras.
Muuttuneen elämäntilanteen keskellä meillä on myös häiden järjestelyt täydessä vauhdissa! Ylpeänä voin sanoa järjestelyjen olevan hyvällä mallilla, mutta kyllä sen eteen on töitäkin tehty. Itselläni on vähän taipumusta ottaa monta asiaa kerralla hoidettavakseni, ja toisinaan saattaa ilmetä lievää stressiäkin, mikä lienee häiden alla ihan normaalia. Hääpäivämme on heinäkuussa, tarkalleen ottaen 76 päivän kuluttua! Viime viikolla saapui kauan odottamani hääpuku, ja ensi viikolla sitä aletaan pienentää. Kyllä, pienentää! Kiloja on karissut luojan kiitos.
Olisikohan tässä ollut asiaa jo riittäämiin näin pitkän tauon jälkeen? Palataan!
IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKKI TE UPEAT ÄIDIT!
-Teette maailman tärkeintä työtä.
