Lilja

Lilja

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Lilja Sofia Kastehelmi












Ajattelin että kertoisin tällä kertaa vähän Liljan nimistä,ja mistä ne tulevat. Koko nimihän on siis LILJA SOFIA KASTEHELMI. Meillä oli varmassa tiedossa jo ennen syntymää,että tytöstä kastetaan Lilja, mutta hätäkasteeseen kirjoitimme kuitenkin nimeksi Helmi. Kätilö meiltä kysyikin synnytyksen jälkeen että onko tässä nyt Helmi,johon tietysti totesimme että ei ole. En vain halunnut kirjoittaa kasteessa annettavaa nimeä minnekkään vielä etukäteen. Odotusaikana Liljaa kutsuttiin Luluksi. Ystäväni tosiaan keksivät tämän nimen kun etsivät KOIRIEN nimikalenterista Markuksen syntymäpäivän kohdalta nimiä. Että ihan niinkin helposti löytynyt kutsumanimi! Luluksi kutsumista jatkettiin vielä ristiäisiin asti,ja kestikin tovi oppia pois tuosta nimestä.
Lilja oli minun ehdotukseni, ja halusin antaa tuon nimen koska se on myös lempikukkani. Itseasiassa selkääni on myös tatuoitu liljaa. Myöhemmin minuun on tatuoitu myös Liljan nimi.
Tytön nimeksi olisin tykännyt myös Kukka-Mariaa, mutta koska tuttavapiirissä on tämän niminen niin päätimme olla antamatta sitä nimeä.
Sofia sitten taas tuli Markukselta, itse ehdotin toiseksi nimeksi Auroraa. Jostain syystä se ei kelvannut,kuulemma liikaa kukkia yhden tytön nimessä. Sofialle ei sen suurempaa selitystä ole että miksi juuri tuo nimi, molemmat vain pidimme siitä.
Kolmas ja viimeinen nimi on sama kuin minulla. Ja koska minun nimeni ei jatku kenenkään sukulaisen nimestä, niin oli alusta alkaen selvää että minä haluan jatkaa jotakin nimeäni jos tytön saamme. Pidän myös vähän erikoisemmista nimistä, ja Kastehelmi on ainakin sitä. 


Rakkaimpani.

Näihin tunnelmiin, jokaiselle hyvää viikonloppua!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

KOO niinkuin kevät & keskiviikko


Niin kiva kevätpäivä! Tällaisella ilmalla kelpaa ulkoilla, ja sitä ollaan myös tehty. Oikeastaan kotona ei olla tänään juurikaan edes keritty olemaan,ollaan oikeita kyläluutia minä sekä Lilja. Ollaan kahviteltu ystävien kanssa, tavattu vauvakamuja ja vaunuiltu. Aamupäivällä päiväunien aikaan jo lähdettiin ja kotiin palattiin vasta illalla,iskäkin ehti meitä jo ikävöidä.
Lilja tosin ei malttanut nukkua täysiä päikkäreitä, oli paljon tärkeämpää keskittyä sulattamaan kahvilan asiakkaiden ja työntekijöiden sydämet. Ja kiljua ja nauraa siellä. Onneksi se sallitaan vielä pitkään,eikä tarvitse olla komentamassa pitämään pienempää ääntä! Niin että jos Lilja kiljuu ympäri kauppoja ja kahviloita vielä teininä niin sehän laitetaan sitten vaan söpöyden piikkiin,eikö? Ai ei..


Liljallakin on converset!




Tylsää....

Päätettiin kylässä sotkea myös vaatteemme,tottakai juuri silloin kun tämä äiti lähti liikkeelle ilman tuttua ja turvallista hoitolaukkua. Varavaatteita ei siis ollut,joten käväisimme Neean vaatekaapilla. Pitihän sitä myös hiukan pelleillä,kuinkas muutenkaan.




Ihana Neea-tyttö !


Kaverukset Neea ja Lilja

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tyttöjen tiistai

Nousihan se pienen pieni kuume sitten sunnuntai-illalla tottakai,mutta onneksi se selätettiin yhtä nopeasti kuin se tulikin! Flunssakin on lähestulkoon parantunut. Maanantai otettiin levon kannalta, lääkärissä käväisinkin sitten ihan muissa asioissa. On hienoa omistaa tässä iässä melkeinpä tuhoon tuomitut polvet. Nytpä siis odotellaankin enään että saadaan paperiasiat vakuutusyhtiön kanssa hoidetuksi, jonka jälkeen löydän itseni leikkaussalista. TAAS. Toivon todella että tämä on viimeinen kerta siellä,ja tämän jälkeen jalkani toimisivat moitteettomasti. Johan niitä sitten onkin jo molempia operoitu. Ei kiinnostaisi yhtään kulkea taas kepeillä ja popsia pillericoktailia päivittäin, kauhun hetkiä luvassa myös noissa asuntomme portaissa. Noh, suunta toivottavasti on tuon jälkeen vain parempaan!

Tänään tiistaina ollaankin vietetty sitten päivää tyttöjen kesken. Oltiin kaupungilla Liljan ja Emilian kanssa syömässä ja vähän kaupoilla. En käsitä miten voidaan kerta toisensa jälkeen saada kulutetuksi aikaa tunti tolkulla Citymarketissa? Niin no onhan samassa tietysti myös KappAhl ja Intersport,että ei me ainoastaan siellä Cittarin puolella hengailla. Eikä tässä kylässä kyllä kauheasti kiertelemisen arvoisia kauppoja olekkaan,se huomattiin taas tänään. Tai ainakaan mitään sellaista ei löytynyt mitä lähdettiin hakemaan. Liljan välikausiasusteiden on siis parasta löytyä nettikaupoista. Tai Porista.

Syökää te vaan....

Kerroin viime postauksessa miten Lilja treenaa kovasti ympäri pääsyä. Taisi mennä tunti tai kaksi aikaisemman julkaisusta kun hän sitten vihdoin sai itsensä ähelletyksi selältä vatsalleen! Kauaa ei enää taideta viihtyä paikoillaan. En aikaisemmin ymmärtänyt kun monet äidit minulle hokivat että vauva-aika menee vauhdilla ohi,mutta nyt ymmärrän kyllä! Aika kuluu pelottavan nopeasti.  Onneksi meidän Liljasta ei ikinä kasva murrosikäistä,saatika aikuista. Ja viihtyy äidin kanssa kotona vielä silloin kun muut käyvät kylillä. Niin varmaan,sopii vain toivoa.


Vaippapylly jumppaamassa.

Taas riivaa se pahamaineinen tukkakiirsi. Se ikuinen ja jatkuva aina vaan. Tekisi mieli tukalle jotain uutta,mutta sitten taas ei kuitenkaan. Musta on niin tuttu ja turvallinen ja onhan täällä joukossa jopa pari hassua raitaa. Olempas räväkkä. Ja vaikka mitä tekisin tälle niin loppujen lopuksi se sama vanha musta ilmestyy takaisin, jostain kumman syystä. Eli kukaan ei varmaan edes suostuisi värjäämään tätä päätä,terveisin hankala asiakas. Kesällä koitin liukuvärjäystä, ja kun en heti tottunut niin johan sekin oli jo piilossa. Nyt sekin näyttäisi taas ihan kivalta... 


Piti vissiin mennä suoraan salilta suihkuun eikä jämähtää tähän,mutta kuinkas taas kävikään.
Minä jatkan tukkakriisin potemista,mutta te voisitte sen sijaan kertoa mistä aiheista haluaisitte postauksia? Varmasti tulee sekin hetki kun oma pää lyö tyhjää, ja haluaisin myös tietää mitä TE tykkäisitte täältä lukea!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Viikonloppua

Mikä ihana ilma; aurinko paistaa ja lämpöasteitakin juuri sopivasti! Sopii loistavasti yhteen meidän sunnuntain suunnitelmien kanssa. Vaikka flunssaa pukkaa ja vähän on heikko olo,niin käytiin vaunuttelemassa ja matkalla poikettiin kahvilla Fåfänga Paviljongissa. Kaupan kautta kotiin ja grillaamaan! Tuon jälkimmäisen tosin hoitaa Markus kaverinsa kanssa,minä pidän näppini kaukana siitä touhusta. Sattuneista syistä...



Vaatetta olisi voinut olla vähempikin,sen verran lämpöä piisasi!


Nella rakastaa vettä, ja pakkohan se oli matkalla uida rapakossa..


Mitä herkkuja!



Tähän väliin pakko kertoa,että oltiin perjantaina tyttöjen kanssa "nauttimassa" ripaus myötähäpeää,nimittäin katsomassa Johanna Tukiaista! Yök yök yök. Johanna ja nuorempi Tukiainen vetivät noin viiden minuutin mittaisen shown, ja sekin oli liikaa. Nyt olen nähnyt kaiken.
En tajua miten joillekkin voidaan maksaa siitä että ympäri päissään nousevat lavalle sekoilemaan. Kuvaa en viitsi tänne laittaa,haluan pitää blogini kaukana moisesta mauttomuudesta.

Liljaa vähän hampaat taas kiusaavat,ja nimenomaan taas. Tulisi se pieni valkoinen pirulainen nyt läpi eikä kiusaisi pikkutyttöä! Vaikka välillä vähän kiukuttaa niin se ei menoa haittaa, suurimmaksi osaksi ollaan silti yhtä hymyä. Liljalla on myös kovat treenit menossa jotta pääsisi kääntymään ympäri,toinen käsi vaan jää alle ja sekös ärsyttää!



 Vatsa täynnä kanaa,halloum-juustoa ja salaattia,nam! Nyt viltin alle ja finrexiä flunssan karkottimeksi.  
Hyvää Sunnuntaita !!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Tukkapäivä

Huh,mikä päivä. Lähes koko vuorokausi vierähti taikoen ystäväni hiuksiin uutta väriä. Katastrofin ainekset olivat jo käsillä,kiitos ei niin mieluisan värinpoiston. Älkää _ikinä_ värjätkö punaista tukkaa ellette aio pitää sitä lopun elämäänne!
Kurjaa kun sataa,vaikka se onkin varma kevään merkki. Joka paikka on kurassa, niin vaunut kuin koirakin. Viikonlopuksi sitä aurinkoa sitten sääherra!
Huomenna on vihdoin perjantai,se aina niin odotettu viikonpäivä. Isi on kotona seuraavat kaksi päivää ja on aikaa perheen kesken. Arkipäivät kun ovat aina niin hektisiä, tuntuu että joka päivä on aikataulutettu ja sinkoillaan sinne tänne. Olisi ehkä aika vähän hengähtää...
Jos tilaamani aurinko ilmestyy viikonloppuna taivaalle niin meillä grillataan! Ja ulkoillaan. Vaunulenkki koko poppoon kera tekee aina hyvää! Arkisin kun Markus ei meidän kanssa ehdi lenkkeilemään.
Jääköön tämä postaus lyhyeksi, väsymys painaa ja Viidakon Tähtöset varastavat puolet huomiostani. Hyvää nauruterapiaa etten sanoisi..

Lilja täytti viime lauantaina 5kk. Iso tyttö! 

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Meidän perhe

Näin alkuun voisin kertoa vielä hieman lisää perheestämme. Keitä me olemme ja mistä me olemme. Joten...

Olemme tuiki tavallinen perhe Raumalta. Kolmen ihmisen ja yhden koiran talous. Itse täytin juuri helmikuussa 21-vuotta, kun taas kihlattuni painii kolmenkympin kriisissä. Saanen mainita, etten ole päivääkään kokenut seurustelevani itseäni 9-vuotta vanhemman kanssa. Pahoittelut Markus!
Minua ja Markusta on usein sanottu sisaruksiksi, kuulemma näytämme toisiltamme. Pelottavaa,mutta olemme siis elävä esimerkki siitä että pariskunnat muistuttavat toisiaan. Kummalle meistä tämä on kohteliaisuus ja kummalle ei?

Ennen kun saimme lapsen,kuului sen hetkiseen perheeseemme myös koiramme Nella. Sileäkarvainen kettuterrieri joka on kesällä nähnyt elämää kolmen vuoden verran. Itseasiassa Nella oli minulla jo ennen kuin minulla oli Markusta. Näin ollen Markus alkoi aikoinaan seurustella kahden naisen kanssa.

Nella on luonteeltaan tempperamenttinen ja kovapäinen, tyypillinen terrieri. Toisinaan menetän hermoni sen kanssa (lue: joka päivä). Se osoittaa myös kiintymystään todella selvästi, ja olenkin sitä mieltä että vaikka sanotaan koiran sopeutuvan helposti, niin tämä yksilö ei koskaan sopeutuisi muuhun perheeseen. Onneksi tälläistä tilannetta ei tarvitse edes miettiä.


Marraskuun 13.päivänä perheemme kasvoi yhdellä. Niin pienellä mutta silti niin suurella. Klo 22:30 saapui maailmaan meidän Lilja. Tuolloin meistä tuli kokonainen perhe.

Lilja vain parin tunnin ikäisenä

Tuona päivänä minusta tuli ensimmäistä kertaa myös äiti. Tuo jokaiselle lapselle maailman tärkein ihminen. Tottakai jo odotusaikana minua kutsuttiin mamaksi,milloin miksikin,mutta vasta kun tuo pieni lämmin nyytti nostettiin syliini,minä todella olin sitä. ÄITI. Sanan kaikessa merkityksessä.
Usein minulta kysytään että onko äitiys ollut minulle sellaista mitä sen kuvittelen olevan. Vaikea kysymys, minä kun en etukäteen kuvitellut sen olevan jonkin tietyn kaavanomaista. Äitinä olo on parasta maailmassa.



Loppuun vielä runo,jonka ystäväni lähetti minulle kun Lilja oli syntynyt. Muistan miten kerta toisensa jälkeen vain itkin sitä lukiessani, ja tuo sama runo on nyt kehystettynä kotonamme.



Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Alkusanat

Tähän on tultu,bloggaamiseen. Useita blogeja ahkerasti seuraten olen miettinyt että miksen minäkin? Kirjoittaminen on niin terapeuttista ja on ihana saada purkaa ajatuksia paperille,paljon helpompaa kuin puhuminen. Saa nähdä miten kirjoittaminen lähtee vauhtiin,osaanko. Vaatii hiukan totuttelua.

Blogin nimi juontaa pitkälti tämän hetkisestä elämäntilanteesta. Elämäni keskipiste on pienen pieni Lilja-tyttö, äidin ja isän hartaasti toivottu rakkauslapsi. Blogi tuleekin pitkälti käsittelemään arkeani Liljan kanssa,onhan hän suurinta mitä minulla on. Tai on koskaan ollut. Tämä on myös yksi tapa jakaa kuulumisemme,kun kaikki rakkaamme eivät asu lähellä emmekä näe heitä tarpeeksi usein.
Ajattelin myös,että perinteisten vauvakirjojen lisäksi haluan kirjoittaa Liljalle.

Loppuun vielä muutama kuva meistä,tämän jälkeen jatkan sulattelua että minulla oikeasti on blogi,ja alan pohtia ensimmäistä virallista blogipostaustani.





                                                  Minä,Markus ja Nella heinäkuussa -12.
Kuvat : Pisara Photography
                                                            Lilja Sofia Kastehelmi <3