Pimeää ja märkää päivästä toiseen vaan, alan pian menettää toivoni valkeasta maasta. No, onhan sitä taas toki luvattu mutta niin on tietääkseni monta kertaa aiemminkin. Upouusi pulkka odottaa rappusten alla tyhjän panttina, ei tuolla sorassa kelpaa pulkkailla. Testailimme me sitä jouluaattona olohuoneen matolla, toivottavasti tämän talven "pulkkailut" eivät rajoitu tuohon! Lilja on päässyt ainoastaan kerran leikkimään lumessa, kun silloinkin lumella oli kiire sulaa pois. Olisi paljon enemmän tekemistä pihalla kun sataisi vain sitä lunta. Toivossa on hyvä elää...
Saimme tänään hyviä uutisia lääkärisedältä. Kävimme nimittäin korvien jälkitarkastuksessa, ja terveet ovat! Voin kai huokaista helpotuksesta, ainakin hetkeksi. Lääkäri totesi meillä olleen huonoa tuuria, kun ensimmäinen korvatulehdus saatiin taltutetuksi vasta kolmella antibioottikuurilla (kyllä,luit oikein) ja yhdellä kortisonikuurilla. Emme kuurien välissä kerinneet koskaan odottaa edes jälkitarkastukseen asti, kun jo oli kiire noutamaan uutta kuuria. Turhauttavaa, ja kurjaa etenkin Liljalle. Kädet ristissä toivon ettei Lilja ala kärsiä korvakierteestä, vaan tämä voitaisiin laittaa vain juurikin sen huonon tuurin piikkiin. Lääkäri totesi myös Liljan olevan ikäistään vanhemman oloinen, mutta en kyllä itse oikein tiedä mitä hän sillä mahtoi tarkoittaa.
Kuvasaastetta ei valitettavasti tule tälläkään kertaa, olen ollut huono kuvaamaan. Vaikka aikamoista pikselimössöä nuo kuvani suurimmaksi osaksi ovat olleet, jokohan sitä olisi aika sijoittaa ihan kunnon kameraan? Taidankin ottaa asiakseni löytää jonkun kapineen, joka tälläisen tunarinkin taidoille riittäisi.
-Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti