Käytiin eilen myös porukalla syömässä pitkästä aikaa Kissan kellarissa. Ruoka oli älyttömän hyvää, joten tottahan toki sitä söi vatsansa aivan killilleen. Olivian kanaa,nam! Pöydän päähän oli valmiiksi tuotu Liljalle syöttötuoli ja lasten menu, mutta toistaiseksi hän joutui tyytymään omiin eväisiin.
Liljan kanssa riittää joka hetki vain enemmän ja enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Montakohan kertaa päivässä mahdan hokea sanaa EI? Milloin on pikkuiset sormet pistorasiassa, kirjat levitettyinä lattialla, sähköjohto suussa tai Nella saa korvapuustia. Tänään käydessäni suihkussa otin Liljan leluarsenaleineen mukaan, mutta luonnollisesti kaikki muu oli kiinnostavampaa. Heti kun suljin silmäni siksi pieneksi hetkeksi, konttasi tuo mini-ihminen veteen...
Loppupäivän aion hyvällä omallatunnolla löhöillä!
-Anni








Ei kommentteja:
Lähetä kommentti