Pikku avautuminen

Jälleen joudun luomaan kuvattoman postauksen, kun jostain syystä blogger ei nyt suostu puhelimen kautta lisäämään kuvia. Hemmetti. Anyway, minua on lähiaikoina ärsyttänyt aivan suunnattomasti eräs asia ja haluankin jakaa sen teille.Nimittäin se, että kun olen Liljan kanssa jossakin liikkeellä niin olen jokaiselle ohikulkijalle kuin vapaata riistaa (näin hieman liioitellusti). Tällä tarkoitan nyt tarkennettuna sitä, miten jokainen sille päälle sattuva kokee sopivaksi tulla lässyttämään Liljalle, kyselemään minulta jos jonkinmoista, ja minulle sen nyt vain pitäisi sattua passaamaan. Aina, koska vaan ja millaisena päivänä tahansa. On varmaan sanomattakin selvää, että myös äiti-ihmisiltä löytyy päiviä jolloin kommunikointi ei kiinnosta. Saatika tuntemattomien kanssa! On toisinaan suorastaan raivostuttaa kun kassajonossa takanasi oleva alkaa vääntää naamaansa Liljalle, tai mummeli rollaatoreineen parkkeeraa viereesi tiedustellakseen onko rattaissa Matti vai Teppo. Vaikka ei sillä, toki Liljahan on maailman suloisin yksilö, jota kelpaakin ihastella. Hah. Joku ainakin toivottavasti ymmärsi pointtini. Tokihan jokaiselle tuntemattomallekkin pyrin olemaan ystävällinen, enkä tuomaan tuohtumustani esiin. Ja paikkansa pitää myös se, ettei tämä päde kaikkiin ihmisiin. Onhan niitäkin joiden kanssa juttelee ihan mielellään! No niin, nyt jätän tämän asian ruotimisen tähän.

Toivoisin teiltä jotka tätä teksiä luette, juurikin sinulta siis, että kävisitte antamassa äänenne meidän perheen kuvalle LähiTapiolan kuvakisassa. Kisa pyörii siis facebookissa, ja äänestämään pääset siten, että TYKKÄÄT kohteesta LähiTapiola, jonka jälkeen  klikkaat ÄÄNESTÄ-nappulaa meidän kuvaamme kohdalla. Kiitos ja kumarrus!

-Anni