Mistä on pienet tytöt tehty : Miksi?

Finally, sain aikaiseksi ladata ison kasan kuvia koneelle. Kuvat ovat kaikki heinäkuulta, ja kuten arvata saattaa,ovat ne Lilja-painoitteisia. Ennen kuvapläjäystä, haluan jakaa muutaman päässä pyörivän ajatuksen. Oikeastaan ne ovat enemmänkin harmittaneet jopa, ja aihe on jokseenksin kipeä minulle. Ihmissuhteet, ihanaa ja samalla maailman vaikeinta. Tarkennettuna perhesuhteet.. Miten katkera ja surullinen ihminen voi olla vielä monen monen vuoden jälkeenkin, ettei minulla ole ehjää perhettä. Miksi minun vanhempani erosivat, miksi juuri minun? Miksei minulla ole kunnollista isä-tytär suhdetta, miksi minulle kävi niin? Kurkkua kuristaa. Ja kun katson omaa lastani, ja miten minun lapseni isä on läsnä joka päivä, joka ainut hetki kun on mahdollista, sattuu. Sattuu maailman eniten, ja samalla haluan itkeä ilosta. Miksei minulla ole ollut niin enää 16:sta vuoteen? Miten voi olla mahdollista, että minun lapsellani ei ole toista isoisää. Tai on, mutta hän ei ole läsnä Liljan elämässä, ei minun, ei meidän elämässämme. Miksi, voisin huutaa ääneen aina vaan uudestaan ja uudestaan, MIKSI!?! Miten joku ei halua nähdä, ei kuulla, eikä kokea isovanhemmuutta. Sanotaan että lapsen kanssa luodaan kiintymysside tämän ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana. Sekin on jo mennyt, mutta onko koskaan liian myöhäistä? Niin, siinäpä pohdittavaa taas. Miksi minä yritän, ja yritän, ja aina petyn. Liljan takia yritän yhä vain uudelleen että sidettä luotaisiin. Minä en halua olla sille este, vaikka minua on loukattu ja olen katkera hamaan tappiin asti, mutta en halua antaa sen vaikuttaa. En ole ikinä toivonut mitään niin paljon kuin ehjää perhettä, ja nyt minulla on se. Minulla on oma perhe. Haluan ennen kaikkea tarjota Liljalle lapsuuden johon kuuluu sekä äiti että isä. Älkää koskaan menettäkö läheisiänne, älkää koskaan antako kenenkään ihmisen tai asian tulla ihmissuhteidenne väliin. Opetelkaa anteeksiantoa. Puhukaa. Rakastakaa.